Koirakoululaisia 2019

Joulukuu 

Mörri, Groovy Spirit's Dark Demon. Mörri on reilun vuoden ikäinen rottweiler uros. Nuori poika on energiaa pursuava ja oppivainen. Isäntäväen tehtävänä on kanavoida Mörrin energia "järkevään" tekemiseen, jotta suuremmilta tuhotöiltä kotona vältyttäisiin.

Mörri on tällä hetkellä erittäin kiinnostunut hajuista, nenä jää milloin mihinkin heinään kiinni. Hajumaailma kirvoittaa merkkailemaan kuljettuja reittejä. Myös ymmärrystä narttukoirien hajuihin on heräämässä.

Mörri on käynyt koirakoululla siitä saakka kun saatiin penturokotukset voimaan. Ensin oltiin penturyhmissä ja sittemmin alkeistottista, rallytokoa ja hajutyöskentelyä harjoittelemassa. Treenit ovat olleet erittäin Mörrille mieleistä tekemistä ja kotiin palataan väsyneenä. Tosin joskus iltatreeneihin mennään väsyneenä kun pitkään päivään mahtuu monta tapahtumaan.

Mörri on kaikkiruokainen, niin kurkkusiivut kuin mandariini lohkotkin maistuvat. Toki kun treenaamaan lähdetään, motivaattoreina ovat lihaisammat herkut.

Mörri on pienestä pitäen tykännyt kiipeillä. Välillä epäilyttää onko Mörrin isoäiti kissa. Pentuna mielipaikaksi osoittautui kapea ikkunalauta, johon taiteillaan edelleen. Näköala kerrostalon pihamaalle taitaa vetää puoleensa.

Marraskuu 

Hei,  
Olen Nala, Australian Labradoodeli. Oikealta nimeltäni olen Sessan’s Black Beauty. Meitä oli 12 mustaa pentua ja kaikki olimme pikimustia, (ja kauniita ) vaikka meitä aussidoodeleita on ihan vaaleasta hopeaan, ruskeasta mustaan, ja kaikkea siitä välistä. Tiesitkö, että turkkini on allergiaystävällinen? Sitä saa kyllä pestä, harjata ja trimmata vähän väliä jotta se pysyy kunnossa mutta ei irtoa karvaa kuin hilsettäkään. Päivittäinen harjaus- ja kauneustauko matten sylissä on kyllä päivän kohokohta.
Täytän ensi viikolla 1v – mitenköhän meillä vietetään synttäreitä? Olisiko kerrankin jotain herkkuja eikä aina samaa tylsää kuivamuonaa? Aivan parhaita ovat kyllä broilerinsydämet, keitettyinä ja paloiteltuna. Niitä me käytämme Tiltun koirakoulussa, ja arvatkaa olenko innokas oppimaan kun namit ovat priimaa.
Perheelläni ei ole ollut koiraa aikaisemmin, ja koska olen aika vilkas, utelias ja sinnikäs päättivät matte ja husse aikaisessa vaiheessa, että käytöstapojen oppimiseen tarvitaan apua. Varsinkin kun asuu kaupungissa, kauniisti kulkeminen hihnassa ja muutenkin totteleminen ovat todella tärkeitä. En ole ihan varma olenko täysin samaa mieltä ;) mutta kyllä koirakoulussa oppii hauskoja juttuja. Nose work ja Rallitoko ovat kaikkein parhaita, mutta kyllä tavallinen tottiskin on ihan mukavaa.
Parasta ovat kuitenkin metsälenkit, kun saa juosta täyttä vauhtia kalliolla, loikkia läpi metsän, leikkiä piiloleikkiä ja saada nameja kun tulen kutsusta. Meillä on mökki saaressa ja siellä on paljon peuraa, pupuja ja jopa hirviä. Viime kesänä löysin pienen vasan piilopaikastaan pensaikossa. Arvatkaa oliko jännää, mutta hän ei kyllä halunnut leikkiä vaan ampaisi äitinsä suojiin vaikka yritin niin houkutella. Ja vaikka saaressa ollaan, niin en kyllä vielä ole uskaltautunut kunnolla uimaan. Rantavedessä kahlaaminen on kyllä erityisen ihanaa lämpimänä kesäpäivänä. Näin talvella kahlataan sitten lumessa, ja näin syksyllä lehtikasassa kuten kuvasta näkyy...
Terkkuja kaikille koirakoulun kavereille ja hyvää syksyä toivottaa
Nala ja perhe

Lokakuu   
Hei!
Olen Maisa (Leannan Toireasa) 7-vuotias Kerrynterrieri ja asun Kirkkonummen Luomassa emäntäni Jaanan
ja isäntäni Tuomaksen kanssa. Meillä aina välillä myös hengailee perheen nuoret aikuiset (aivan valloittavia hekin). Lenkkeilemme vuoden ympäri Luoman metsissä ja kesäaikaan paljon saaristossa.
Minun tärkein tehtäväni on vartioida taloamme ja tarvittaessa ihan mitä tahansa tilaa/paikkaa. Ihmiset eivät välillä ymmärrä kuinka tärkeää se on, mutta minäpäs tiedän. Minun taktiikkani on siis pitää kovasti meteliä tarvittaessa.
Minun harrastuksista voisin mainita, että olen treenannut tokoa pennusta asti ja tykkään siitä todella paljon: Saan touhuta emäntäni kanssa, palkkiot ovat todella herkullisia ja rakastan oppia uutta (”käyttää päätäni"). Tällä hetkellä harjoittelemme voittajaluokan tehtäviä (ne ovat helppoja) ja olemme käyneetparissa voittajaluokan kokeessa. Minä olen tällä hetkellä sitä mieltä, että ehdotan tokoon sääntömuunnosta: palkkiot makupalamuodossa täytyy sallia jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen. En kestä sitä, että joudun odottamaan kokeen loppuun asti ennen kuin saan herkut (Ikean lihapullat!!). Kerroinkin mielipiteeni emännälle (ja tuomarille) viime kisoissa. Ja pöh... ei herunut pisteitä. Kävimme emäntäni kanssa kehityskeskustelun ko. kokeen jälkeen ja sovimme, että jatkamme Tiltun ohjauksessa palkattomuustreenejä maltillisesti - Voin minä senkin oppia. Tällaista siis syyskuussa 2019. Ihania syyslenkkejä! Terv. Maisa

Syyskuu

Repe, cavalier kingcharlesinspanieli, on syntynyt huhtikuussa 2018. Rotu määritelmän mukaan cavalierit ovat ystävällisiä, reippaita ja erittäin seurallisia ja juuri sellainen Repe on. Lisäksi kasvattajan mukaan Repe oli pentueen kolmesta pennusta se kaikkein temperamenttisin. Repe ei pelkää mitään, ei edes irlanninsusikoiraa vaan menee rohkeasti tekemään tuttavuutta. Ainut asia, mikä pelottaa on uiminen. Tänä kesänä Repe vain seisoi rantavedessä silmät kauhusta laajentuneina. Ehkä ensi kesänä sujuu paremmin...

Jo ennen Repen hankkimista päätimme, että koiraa pitää ainakin jonkin verran kouluttaa. Eräs koiratuttu kertoi käyvänsä Tiltun Koirakoulussa ja nyt olemme jo vuoden ajan käyneet muun muassa puuhassa, tottiksessa, miniagilityssä ja hajussa. Vilkkaalle koiralle on tehnyt hyvää saada purkaa energiaansa erilaisten tehtävien parissa sekä oppia käyttäytymään tottelemalla käskyjä.

Tunnilla opetetut asiat ja neuvot ovat olleet selkeitä ja Repen kanssa harjoitukset ovat sujuneet hyvin, mutta kotona on monta kertaa mietitty, että mitenköhän tämä nyt oikein meni. Onneksi seuraavalla kerralla asiaa voi taas kysyä kouluttajilta.

Koirakoulussa käynti on ollut mukava ja hyödyllinen harrastus sekä Repelle että meille ohjaajillle.

Elokuu    

Hei, olen länsigöötänmaanpystykorva Sulo, ja ikää minulla on 1 v ja 4 kk. Olen varsin temperamenttinen pakkaus ja reagoin tosi herkästi moniin asioihin, varsinkin muihin koiriin. Omistajani hakeutuivat Espoon Koirakeskukseen, kun murrosiän alettua hormonini rupesivat hyrräämään ja mitkään aiemmin opitut asiat eivät enää tuntuneet toimivan. Ruutia minulta löytyy edelleen, mutta Koirakeskuksessa omistajani ovat saaneet kullanarvoisia vinkkejä siitä, miten tällaisen kuumakallen kanssa kannattaa toimia. Lenkit ovatkin muuttuneet puolen vuoden takaisesta tahtojen taistelusta pääosin jo mukavaksi puuhaksi. Heinäkuussa osallistuimme Taitotunti 2:lle, joka jännitti omistajaani hirmuisesti. No, eipä olisi tarvinnut, sillä siellä pääsin näyttämään, miten paljon asioita olen puolen vuoden aikana oppinut. Tulevaisuudessa aiomme jatkaa sitkeästi harjoittelua ja kasvattaa keskittymistäni vähitellen, askel kerrallaan. Espoon Koirakeskuksessa tuntitarjonta on monipuolista ja tunteja on hyvin tarjolla eri viikonpäivinä. Näin tunnit saa soviteltuakiireisenkin arjen lomaan, vaikka aina ei saman päivän tunnille pystyisikään osallistumaan.

Heinäkuu

Moikkuli! 
Nimeni on Pamela ja olen juuri 9 kuukautta täyttänyt pomeraniantyttö. Tottelen myös nimiä Pampu, Pame ja Pamsu. Asun mamman ja isin kanssa Espoon Tapiolassa.

Päivisin käymme mamman kanssa töissä Helsingin keskustassa. Toimenkuvaani kuuluu valvoa, että mamma tekee työnsä tehokkaasti. Vapaa-ajalla käymme koirakoulussa Tiltun luona. Olen käynyt siellä 4 kuukauden ikäisestä asti. Ensin olin eskarissa, jossa harjoittelimme hihnassa kulkemista, istumista ja rohkeutta. Eskarin läpäistyäni pääsin ensimmäiselle luokalle, jossa olemme jatkaneet maahanmeno-, paikallolo- ja luoksetuloharjoituksia. Minusta on koirakoulun ansiosta tullut rohkeampi koirakansalainen, sillä olen huomannut, että isompia koirakamujakaan ei tarvitse pelätä (ja lähes kaikki ovat isompia, sillä painan vain 2,5kg). Myös mammasta on tullut rohkeampi, kun se on huomannut kuinka paljon uutta voimmekaan oppia.

Koirakoulun lisäksi lempipuuhiani on sohvalta ulos ikkunasta katselu ja uusien paikkojen nuuskiminen. Viihdyn parhaiten mamman kanssa, mutta minusta on pikkuhiljaa kuoriutumassa myös oikea isin tyttö. Myös mummolassa on kivaa, sillä mummi antaa monesti lihaherkkuja!

Kesällä lähdemme ensimmäiselle perhelomalle Etelä-Eurooppaan! Se jännittää minua jo, mutta uskon, että koirakoulusta oppimillani taidoilla pärjään hyvin!

Aurinkoista kesää kaikille koirakamuille ja nähdään taas koulussa syksyllä!

Kesäkuu   

Vuff, olen 8 kk vanha portugalinvesikoirapoika Bonzo. Aloitin käytöskoulun Tiltun pentukoulussa 10-viikkoisena villinä ja energisenä pallerona. Opin innokkaasti ja nopeasti kaiken - sekä toivotun että "ei toivotun" käytöksen. Huomasin heti alussa, että emäntää täytyy käyttää säännöllisesti Tiltun luona oppimassa, miten minua pitää käsitellä ja ohjata.

Pentukoulusta siirryin Kontakti-ryhmään ja siellä emäntäkin alkoi hoksata miten taitava ja osaava olen kunhan muistaa luottaa minuun ja motivoida koko ajan uusilla haasteilla. Joka tunnilla emäntä on saanut hyviä vinkkejä miten korjata esim. ohjausta tai palkitsemista ja yhteispeli on alkanut sujua välillä ihan mallikkaasti. Vaikka olen vilkas ja energinen pakkaus, oppitunneilla teen mielelläni töitä ja keskityn yleensä emännän ohjeisiin.

Seuraavaksi vien emännän testaamaan rally-tokoa, jos vaikka saisimme uuden yhteisen harrastuksen. Koirakeskuksen treenien lisäksi emäntä on vienyt minua näyttelykoulutuksiin ja kerran testasimme taitoja jo kehässäkin. Lisäksi me rakastetaan metsälenkkejä, veneilyä, uintia, leikkiä, rapsutuksia ja kavereiden treffaamista.

Espoon koirakeskuksen asiantunteville ja kivoille kouluttajille kiitos kannustavasta ja motivoivasta ilmapiiristä! Niin ja aurinkoisia kesäpäiviä vesileikkeihin kamut!

Toukokuu

Ilo on 7 kk ikäinen puuhakas leonberginkoiran pentu. Ilo suorastaan rakastaa kaikkia, ja välillä vieraiden pusuttelu yltyy sellaiseksi, että emäntä saa olla nolona selittelemässä syntyneitä tilanteita. Ilo oli vuodenvaihteessa innokas pentukoululainen. Olemme askel kerrallaan edenneet kontaktiryhmän kautta alkeisryhmään, ja taidot ovat kehittyneet huimasti kuluneiden kuukausien aikana. Kontaktia harjoittelemme tosin edelleen, sillä ympäröivässä maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia tuoksuja ja tuttavuuksia, että emäntä ja namit jäävät usein kakkoseksi. Ehkä meidän täytyy joskus testata myös nose workia, jotta pennun nenä pääsee todella oikeuksiinsa… Vesi on Ilon suuri intohimo ja uimiseen riittää pienikin kippo. Nyrkkisääntönä kuitenkin on, että mitä syvempi kuraoja, sen parempi. Kesällä täytyy käydä kokeilemassa myös vepeä, jotta Ilo pääsee luvan kanssa veteen peuhaamaan. Harrastuksia siis riittää joka lähtöön ja Ilo aloitti ansiokkaasti myös näyttelyuransa sijoittumalla omassa kehässään KP:n kera toiseksi. Ilo on nopea oppimaan uutta, mutta mielenkiinnon ylläpitäminen on paikoitellen hankalaa. Jos ilo päättää, ettei kiinnosta, niin silloin ei tosiaankaan kiinnosta. Monesti kuitenkin tuntuu, että emäntä tarvitsee enemmän harjoitusta kuin pentu itse. Ilo on siis hieno ”pieni” koiranalku. Potentiaalia löytyy vaikka mihin, kunhan omistaja pysyy menossa mukana. Tällä hetkellä kuitenkin vielä fiilistellään ja mietitään, mikä meidän ensisijainen harrastuksemme tulee jatkossa olemaan.

Huhtikuu  

Samu on kohta neljävuotias energinen ja vilkas koira, joka rakastaa treenata uusia asioita. 
Samu oppii nopeasti ja on innokas tekemään mitä vaan. Joskus liiankin innokas, ja kiihdyksissä alkaa turha haukkuminen ja louskutus sekä keskittyminen herpaantuu. 
Tiltulta olemme saaneet apua ja itsevarmuutta etenkin perushallintaan. Pienillä asioilla ja oikeilla keinoilla saimme lyhyessä ajassa isoja muutoksia aikaan. Tiltu myös ottaa meidät huomioon koulutuksessaan yksilöinä ja on rakentanut meille yksilöllisen koulutussuunitelman, minkä mukaan olemme edenneet

Maaliskuu 

Hei,olen Nelsa, kohta 6 -vuotias monirotuinen kaunotar Balkanilta. Olen rauhallinen ja sopeutuva luonteeltani. Pääsin Suomeen kotikoiraksi vuonna 2017, ja olenkin kotiutunut hyvin.

Olen terve, moneen kertaan tautitestattu ja minulla on Europassi. Eläinlääkärikin totesi monirotuominaisuuteni mainioksi yhdistelmäksi. Tuuhea turkkini sopii hyvin pohjolan ilmastoon ja kesällä kevennetyllä kampauksella pärjäsin myös kuuman kesän. Lämpöön totuin myös Bosnian helteissä. Moni luulee minua täällä suomenlapinkoiraksi kipparahäntäni vuoksi, mutta ei se minua haittaa. Lappalaisethan on rentoja ja moneen taipuvia koiria, kuten minäkin.

Ensimmäinen puoli vuotta opiskelin suomenkieltä, tutustuin lähiseutuun ja koiratuttavuuksiin. Kaikki sujui hyvin. Emäntä huomasi, että opin nopeasti uusia asioita, ja syntyi ajatus, josko pystyisimme selättämään vanhan sanonnan ”vanha koira ei opi”. Emäntä sai suosituksen Tiltun koirakoulusta; opetus on jämäkkää, selkeää ja tuloksekasta. Siksi päädyimme syyskuussa aloittamaan tottelevaisuuden alkeiskurssin. Ensin piti käydä Tiltun yksityistunnilla kolme kertaa. Hän kai halusi silmäillä, onko tällaisesta muukalaisesta muiden rotukoirien joukkoon. Pääsin siis ryhmätunnille, ja siitä alkoi opiskelu.

Nyt olemme oppineet paljon uusia juttuja. Kotona minua valmisteltiin jo istu -käskyllä ja tassu -pyynnöllä. Kursseilla on hiottu kontaktitaitoa, paikalla pysymistä ja luokse tuloa. Tiltu sanoi, että meillä rescue -koirilla saattaa kompassi hieman hämärtyä, kun pääsemme vauhdin hurmaan. Muutaman kerran olen päässyt vapaaksi ilman tarkoitusta, mutta olen kyllä tullut takaisin, palkkion toivossa tietenkin. Remmissä kävely sujuu pääosin hyvin, vaikka joskus pupun tuoksut vetävät puoleensa. Osaan rauhoittua hyvin, ja kuunnella jo paremmin käskyjä. Emäntä on oppinut antamaan selkeät komennot, mikä auttaa tietenkin siinä, ettei minun tarvitse arvuutella, mitä hän milloinkin tahtoo minun tekevän. Kursseilla on paljon kivoja kavereita, ja monenlaisia karvaturreja, vaikkakaan ei heihin paljon ehdi kontaktia ottamaan, kun pitää opiskella niin kovasti.

Hajukurssillakin olemme olleet, ja se on kivaa. Nameja satelee, kunhan vain nuuhkaisee lasipurkkia. Helppo nakki, mutta Anie sanoi, että tämä on vasta alkua. Pitää iskostaa haju päähän, ja oppia merkkaamaan se haju. Se on jo jotain se ja siihen on vielä matkaa.

Suosittelen kaikille koirille opiskelua, ja minun mielestäni Tiltun koulussa on kivaa. Monenlaisia hyödyllisiä kursseja on tarjolla, ja voin haastaa itseäni entistä taidokkaampiin saavutuksiin. Agility -esteiden merkitystä en vielä oikein ymmärrä, miksi hyppiä yli, kun ohikin pääsee. Mutta ehkä sekin laji avautuu, kun pääsen harjoittelun makuun. Hyvää kevättä kaikille

Helmikuu 

Curry on vilkas yorkshirenterrieri, joka harrastaa päälajinaan tokoa. Mieli tekisi ihan kokeisiin asti, mutta kaipasimme neuvoja erityisesti hallittuun työskentelyyn. Curry tekee liikkeitä innokkaasti ja oppii ne nopeasti, mutta kiihtyy ja turhautuu liian helposti. Oikean työvireen hallitsemisesta muodostui meille ongelma, jota paikkasin turhan pitkään väärin keinoin. 
Tiltulta olen saanut parhaan opin vanhempien koirieni kanssa, joten päädyimme hänen yksityistunneilleen Espoon Koirakeskukselle myös Curryn kanssa. Jo muutamassa kerrassa saatiin ihmeitä aikaan pienillä neuvoilla, joita en ollut itse aiemmin hoksannut. Tiltu osaa ottaa koulutuksessaan huomioon koirien yksilölliset luonne-erot. Mikä toimii loistavasti yhdellä, ei sovellukaan välttämättä toiselle. Samanrotuisissakin koirissa on valtavasti eroja ja Curry on haastanut minut näkemään koiran kanssa elossa ihan uusia puolia. Erityisesti pidän siitä, että kouluttaja huomioi jokaisen koiran yksilönä ja sille tehdään oma koulutussuunnitelma Espoon Koirakeskuksessa. Ongelmien syyt selvitetään ja puututaan niihin, eikä vain paikata oireita. 
Pidän myös siitä, että Espoon Koirakeskus järjestää epävirallisia möllikisoja tokossa ja rally-tokossa. Niihin voi osallistua matalalla kynnyksellä kokeilemaan, kuinka koira (ja ohjaaja) toimii kokeenomaisessa tilanteessa, tai ihan vain treenimielessä. Tällaiset tilanteet ovat hyvää harjoitusta, antavat kokemusta ja auttavat vähentämään kisajännitystä. Tiltun opeilla ja tsemppauksella on nyt päästy Curryn kanssa siihen tilanteeseen, että pian voisimme ilmoittautua ihan viralliseenkin tokokokeeseen.
Noora ja Curry

Tammikuu    

Lenni on kohta puolivuotias, iloinen ja pirteä havannankoira, joka rakastaa opetella uusia asioita. Koirakoulun aloittaminen onkin ollut aivan ihanaa, koska on ilo seurata koiran intoa treenatessa. Meille koira tuli puhtaasti kotikoiraksi ja alun perin tavoitteena oli vain perustottelevaisuuden harjoitteleminen. Mutta kun aistii, miten koira nauttii haasteista, uuden opettelelusta tulee meille varmasti elinikäinen harrastus. Treenaaminen tuntuu erityisen ihanalta, kun on löytänyt todella ammattitaitoiset opettajat Espoon Koirakeskuksesta. Kirjasta ja netistä voi lukea kaikenlaista, mutta tuntuu hyvältä, kun on opettaja, joka katsoo ja neuvoo, että on itse ymmärtänyt asiat oikein. Koiran ja itsensä opettaminen vaatii paljon joka päiväistä työtä, mutta on luottavainen olo, kun tietää, että koirakoulun ansiosta tietää tekevänsä oikein. Hyvin koulutetun koiran kanssa on ilo käydä vaikka lähikirjastossa, mihin koirat ovat iloksemme tervetulleita.    

 

 

 

Yhteystiedot

ESPOON KOIRAKESKUS

Sammalkalliotie 5,

02210 Espoo

espoonkoirakeskus at gmail.com

050-594 22 87 (tekstiviesti)

AVOINNA MA-SU
sop.mukaan klo 7-22.
 
 

YHTEISTYÖSSÄ MUKANA

     

Powered by Aava 3